Et miks ei olla enää väleissä, millo porukat on eronnu, miks vihaan isää, ja tämmösiä.
En julkase niitä siellä koska en jaksa koko aja olla samoihi kysymyksii vastaamassa.
Päätin nyt sit tehä iha tämmösen iskä postauksen.
Eli. Mun äiti ja isi erosi ku olin 4-vuotias. En muista siitä juurikaa mitää tarkkaa mut pienii asioita on jääny mielee. Oli joku viikoloppu ilta, luulen että tyylii perjantai-ilta. No, isi oli sit alkanu jällee ryyppäämää kotona. Äiti sit hermostu isille et sillon ei juoda ku lapset on kotona. (Äitillä on aina ollu tällane periaate et ku lapsii on meillä nii sillon ei oteta ees pientäkää hörppyä. ) Porukat sit riiteli vähä pahemminki asiasta ja sit alko isillä nyrkki heiluu. (eikä tää ollu eka kerta). En sit muista et mite päästii lähtee kotoo mä, mun sisko ja äiti. Mentiii kumminki johonki turvakotii ja isi oli haettu putkaa sillä väli sit. Oltii siel joku 3 pv ja sit ku mentii kotii nii isi ei ollukkaa enää siel.
Sit onki ollu kaikkee riitoi siit, et millo isi ottaa mut ja mun siskon sen luo. Isi peru aina kaiken. Ootettii aina tosi paljon mun siskon kaa et jes nyt päästää halaa isiä, päästää isin kaa viettää viikonlopuksi aikaa. No, me ootetaa sitä halausta yhä ja sitä ajan viettämistä sen kaa.. Ollaan toki käyty tän 14 vuode aikana sen luona 3 kertaa. Mut se on ollu aina tosi kiusallista olla siel ku ei me osata olla isin seurassa mitenkää normaalisti. Tai siis ei pystytä puhuu sille joka asiasta.
Mä olin pienenä just isin oma pikku tyttö. Rakastin isiä maailman eniten ja kerroin kaikille et mun isi on maailman paras. Se oli sitä aikaa ku isi ei juonu ja oli kunnon mies.
Välit meni sit poikki tosiaa tänä vuonna mun syntymäpäivänä. Elikkä, isi soitti mulle et hyvää syntymäpäivää. Mulle tuli tietenki kyyneleet jo siinä vaiheessa silmii et jes isi on muistanu et täytän 18v. Ei se ollu ite muistanu sit loppupeleis. äiti oli aamul lähettäny sille viestii et muista soittaa. Puhuttii sit siinä joku 2 min ja ku aloin kertoo kuulumisia et tyylii kirjotan ekan kerran tänä syksynä, oon töissä, mul menee hyvin jne. Ni, ei isi joutanu kuunnella se puhu päälle, ja sit sil oli kauhee kiire lopettaa. Olin sit et okei soitellaa myöhemmi.
Äiti sit soitti vihasena isille et eikö se vittu tajua kui se satuttaa mua ku yritän puhuu sille omista asioista ja sil ei oo aikaa kuunnella jne kaikee.No, isi sit sano et ku sitä ei kiinnosta vittuukaa mite meil menee!
Ei siinä, haista paska isi.
Et tällane pikanen tarina tästä. Nyt teillekki on käsitys siitä miks isistä puhuminen on mulle arka aihe.
Mutta, pappa on ollu mulle ku isä :) se on opettanu mulle kaiken mitä muille on oma isi opettanu. Ja oon onnellinen näin :)
En kertonu täs läheskää kaikee sitä paskaa mitä isi on syöttäny meille niskaa, koska tietyt asiat haluan pitää itellä ja tietyt taas on nii henkilökohtasia asioita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti